Moikka, mie olen Anni

— tyyppi kameran takana, se joka nauraa ja juttelee paljon, sekä huomaa, jos siun hiussuortuvan asento näyttää kuvassa hassulta. Olen valokuvaajamestari, mutta ennen kaikkea olen äiti, joka tajusi vuosia liian myöhään, että lapset ei kysy lupaa kasvaa. Yhtenä päivänä ne on sylissä, seuraavana käytätte samankokoisia lenkkareita ja ne on kulkemassa kohti yläkoulun portteja.

Kun miun omien lasten vauvavaihe oli ohi (siis hurjan nopeasti, sellaisella "mitä ihmettä just tapahtui" -tahdilla), aloin katsoa vanhoja kuvia sillä “voi miksi en ottanut lisää” - silmällä. Sillä hetkellä tajusin: haluan auttaa muita perheitä pitämään kiinni niistä hetkistä, jotka voivat livetä muuten sormien välistä.

Kuvaan newborn-, lapsi- ja perhekuvauksia, ja rakastan kaikkea siinä: sitä pienen pieniä varpaita, isosisaruksen ujoutta, äidin kainalon turvaa, isän tapaa huokaista onnesta kun vauva tuhisee sylissä. Rakastan myös sitä kaaosta, jonka lapset tuovat. Olen tehnyt yli 13 vuotta töitä lastentarhanopettajana, joten lapsidynamiikka kulkee miulla selkärangassa. Kun joku ilmoittaa topakasti “en halua”, miun aivot ei huuda paniikkia vaan napsahtaa automaattisesti “selvä, kehitetään parempi juoni” -tilaan. Ja yleensä se toimii — lapset viihtyy, ja aikuiset ihmettelee vieressä, että mitä taikaa täällä oikein tapahtuu.

Miun studiot Mikkelissä ja Helsingissä on paikkoja, jossa aika hidastuu. Siellä on molemmissa isot ikkunat, jonka kautta valo tekee taikoja, ja tuo tunnelmaa, jossa perheet voi vain olla. Ei poseerauksia väkisin. Ei kiirettä. Vain teidän välinen yhteys, joka näkyy kuvissa ihan ilman kommervenkkejä.

Koulutuspuolella olen tyyppi, joka ei osaa istua laakereilla. Valmistuin valokuvaajaksi 2022, ja kesällä 2025 nappasin valokuvaajamestarin tittelin. Kävin myös Jenkeissä Jesse Salterin workshopissa, joka oli kuin valokuvaajan taivas — ilman hattaroita, mutta paljon enemmän “holy wow tältä rakkaus näyttää” -hetkiä.

Kuvat, joita teen, ovat teidän tarina. Niissä saa näkyä räkänaurut, kainaloon kaivautuminen, silmien väliin piilotettu väsymys, rakkaus, jutut joita ette koskaan sano ääneen. Miun tehtävä on huomata se kaikki ja tehdä siitä jotain, johon haluat palata kymmenenkin vuoden päästä.

Jos haluat nähdä, miltä tää kaikki näyttää linssini läpi, kurkkaa portfolioon. Saatat vaikka huomata, miksi lapset viihtyy ja aikuiset huokaa helpotuksesta.

Tervetuloa — tämä on paikka muistoille, jotka eivät katoa. 💛

/ Anni